Tiedättekö sen tunteen kun tekee korua. silloin ku n on siinä täysillä mukana, silloin kun se tuntuu hyvältä, oikealta. silloin kun korua tehdessä uppoudut täysin eri maailmaan. sen valmistuvan korun maailmaan. Koru saa elämän, tarinan, sielun. Ei sitä vaan tehdä niin että pujottelee helmiä tuntematta mitään.. ei, silloin korusta ei tule se oikea. Silloin se ei tunnu hyvältä.

Eilen illalla poikien nukkuessa tuli valtava korun teko inspis. Päätin tehdä toisen korun äitini ystävälle. Tätä korua tehdessä mielessäni kävelin metsässä. Kaunista sammalta..kiviä.. Välillä hypin kivien päältä puron yli. Näin mustikoita ja kastepisaroita lehdillä...

Mustikkametsä

mets.jpg


Sitten tein toisen tilauskorun. Tätä tehdessä oli rauhallinen, hyvä fiilis. Helmet ikäänkuin hyppi itse pöydältä vaijeriin. Se vaan tiesi minkälainen koru haluaa olla...

Hilja

hiija.jpg